Kestoluuseri kauppasi kapteeninsa – nyt on aika myydä loputkin

Vancouver Canucks teki perjantaina jotain, mitä moni piti väistämättömänä mutta silti järkyttävänä: kapteeni Quinn Hughes kaupattiin Minnesota Wildiin. Vastineeksi saatiin nuori puolustajalupaus Zeev Buium, hyökkääjä Marco Rossi, Liam Öhgren sekä vuoden 2026 ykköskierroksen varausvuoro. Paketti on paperilla kelpo – neljä ensimmäisen kierroksen arvoista palasta – mutta parhaan pelaajan vei selvästi Minnesota. Hughes on liigan eliittipuolustajia, Norris-voittaja ja joukkueen sielu. Hänen lähtönsä on karu tunnustus siitä, että Vancouverin projekti on epäonnistunut jälleen kerran.

Eikä tämä ole mikään yllätys. Canucks on ollut vuosikausia seura, jossa ovet käyvät tiuhemmin kuin alennusmyynneissä. Pelaajat joko kyllääntyvät kaaokseen ja haluavat pois, tai heidät kaupataan silti. Bo Horvat kasvoi nopeasti joukkueen kulmakiveksi, mutta hänetkin lähetettiin Islandersiin. Samalla Vancouver on ollut kyvytön houkuttelemaan huippunimiä vapailla markkinoilla – syystä tai toisesta pelaajat karttavat seuraa, vaikka kaupunki itsessään on upea.

Organisaation johto on ollut pihalla kuin lintulauta. Omistajatasolta seurajohtoon asti päätökset tuntuvat sattumanvaraisilta: tänään tätä, huomenna tuota. Koronakuplan pudotuspelimenestys ja pari vuotta sitten toinen kierros olivat poikkeuksia, eivät sääntöjä. Vancouver kuuluu samaan kestoluuserikategoriaan Buffalon kanssa – ei mestariehdokas, mutta ei myöskään tarpeeksi huono saadakseen huippuvarauksia säännöllisesti.

Viime vuosien draamat vain korostavat sekasortoa: J.T. Millerin ja Elias Petterssonin väliset ristiriidat, valmentaja Rick Tocchetin lähtö Philadelphiaan, ja nyt kapteenin ulosmarssi. Joukkueessa on liikaa vanhoja pelaajia ilman johtajuutta tai todellisia pistetykkejä. Tulevaisuus näytti synkältä jo ennen Hughesin kauppaa – nyt se on painajainen.

Hughesin ja Petterssonin kaltaisten varausten onnistumiset olivat lottovoittoja, mutta seura ei osannut rakentaa niiden ympärille. Pettersson on lahjakas, mutta ympäristö on kasvattanut hänestä laiskan diivan ilman johtajuusominaisuuksia. Hänen massiivinen sopimuksensa (11,6 miljoonaa vuodessa) on pommi, ja siirron estävä pykälä tuskin pitää häntä Vancouverissa kauan.

Ainoa tie ulos suosta on täydellinen romutus. Canucks on kellunut vuosikymmenet keskinkertaisuudessa – ei tarpeeksi hyvä voittaakseen, ei tarpeeksi huono uudistaakseen. Nyt pitäisi myydä kaikki kaupaksi menevä: Pettersson, muutkin avainpelaajat, mitä ikinä saa. Tavoitteena pohjanoteeraus ja kärkivuoro kesän 2026 draftissa, jossa odottaa sukupolvitalentti kuten Gavin McKenna.

Vancouver ei ole koskaan voittanut Stanley Cupia, ja historia toistaa itseään: 80-luvun, 90-luvun ja nyt tämän ajan mahalaskut. Jatkuvuutta ei ole, pitkäjänteistä suunnitelmaa ei ole. Ellei organisaatio vihdoin opi pysymään pois omalta tieltään, seuraava supertähtikin haluaa ulos vain muutaman vuoden päästä. Nyt on aika ajaa tämä Canucks rumasti pohjaan – ja nopeasti. Vain siitä voi syntyä jotain uutta.